Opintopiirin tapaamiset kesä aikana ovat antaneet paljon ajattelemisen aihetta. Itselläni jäivät toiset lähitapaamiset väliin matkan takia ja sen kyllä huomaa. Vaikka Moodlessa on paljon asiaa, on aiheisiin vaikeaa päästä kiinni ilman vuorovaikutteisuutta. Tätä itse pohtiessani mietin, miten tärkeää on ohjauksessa vuorovaikutteisuus ja ne muut opiskelijat vertaistukena. Onneksi oma pieni opintopiirini piti minua ajan tasalla ja sain kuulla mitä kaikkea lähipäivät tarjosivat. Nyt kun itse on kesälomalla, on jotenkin vaikeampaa miettiä asioita oman työn kautta mutta toisaalta on ihanaa, kun on aikaa selailla kirjoja ja paneutua tehtäviin.
Oivalsin eilisessä pienryhmätapaamisessa sen, että olemme oikeasti opiskelemassa syvää itsetuntemusta. Puhuimme paljon siitä, että lähitapaamisissa ohjaajat korostavat paljon sitä, että malttakaa mielenne ja antakaa aikaa...Kaikki kärsimättömänä kyselevät, että mitenkäs harjoittelu ja mitenkäs kehittämistyö...
Kunnes oivalsimme, ei ohjausta voi tehdä hötkyillen. Ohjauksessa on tärkeää läsnäolo. Kävin hakemassa myös paljon kirjallisuutta, joista ensimmäisenä jäin kiinni "Tunteiden psykologia" kirjaan, jossa puhuttiin paljon tunteista ja tietoisuudesta. Ja tunteiden vaikutuksesta hyvinvointiin, yksilön kehittymiseen ja tunteiden vaikutuksesta siihen mitä olet nyt ja mihin olet menossa. Ymmärsin samalla sen, että on tärkeää antaa tilaa jokaiselle ohjattavalle näyttää ja kertoa tunteensa, joiden kautta usein asiat tulevat tietoiseksi. Tämä laittoi miettimään sitä, minkälaista ohjausta opiskelija saa kasvotusten, verkossa, puhelimessa ja meilissä. Millaisia viestejä annamme ilman ääntä, eleitä tai ilmeitä?
Kommentit
Lähetä kommentti