Aika juoksee ja nyt on jo syksyn toiset lähipäivät takana. Suunniteltiin pienryhmämme kanssa opetustuokioita paja hengessä ja meidän ryhmälle osui kognitiivinen ohjausteoria. Koen tämän teorian jokseenkin omakseni juuri siksi, että sen logiikka (cip ja kasve kehät jne jne) aukeaa kivasti☺️. Lähdekirjallisuus oli valtaosin psykoterapia pohjaisia ja se suunta on kiinnostanut minua muutenkin. Ihmisen tapa ajatella, reagoida ja käyttäytyä on todella kiinnostavaa. Oma matka opinto-ohjaajuuteen on kuten todettu matka itseensä. Opimme kuinka ajattelemme, kuinka reagoimme ja kuinka käyttäydymme ja miksi. Eli miten ja millaisia opoja olemme. Tämä matka on mielenkiintoinen ja aika paljon vaatii itseltäkin (enkä puhu nyt kirjallisista töistä..) mutta ennenkaikkea matka on opettavainen....maltan tuskin odottaa seuraavia lähipäiviä, niissä on se paras anti ❤️
Loppu häämöttää
.....Apua kaikki hyvä loppuu aikanaan, vai miten se ny oli? Näin siinä sitten kuitenkin kävi, päätin valmistua muun ryhmän mukana kesäkuussa, mutta sainkin viimeisen moduulin tehtävät sekä kehittämistyön valmiiksi jo etuajassa. Ohjaus harjoittelut tuli tehtyä jo tammikuun loppuun mennessä, joten mitä sitä sitten pyristelemään. Valmistuminen koittaa siis huhtikuussa. Opinto-ohjaajan toimintaympäristö osaamisen moduulissa meillä oli lähipäivä erityisopettajiksi opiskelevien kanssa yhdessä ja sellaista verkostoitumista kaipaisin kyllä kaikissa instansseissa, myös oppilaitosmaailmassa. Olen siitä kiitollisessa asemassa, että tämä verkostoituminen ja yhteistyö toimii omassa organisaatiossani upeasti. Kehittämistyössäni koin haasteena sen, että organisaatio muutos on meillä varsin tuore ja sen vuoksi työsarkaa ohjauksen suunnitelman tekemisessä on ollut melkoisesti. Organisaation ohjauksen toimintamallien muuttaminen ensin yhtenäiseksi jne jne...mutta maailmahan ei tule valmiiksi päivä...
Kommentit
Lähetä kommentti